Oma liikuntaharrastukseni on kehittynyt junioriaikojen yleisurheilusta, pallopeleistä ja painonnostosta tämän herken kamppailu-urheiluun ja kuntosaliin. Kysymykset, joita minulla heräsi vuosien varrella treenatessa ja muita valmentaessa oli erityisesti se miksi liikuntaan tulee väsymys ainakin kerran tai pari vuodessa?

Eli tulee tunne, että ei kiinnosta treenata yhtään. Joskus taas ei pysty olemaan ilman, että kävisi jotain tekemässä. Yksi syy minulla itselläni oli loukkaantumiset ja kivut. Eli erilaiset revähtymät, venähdykset, tulehdukset, liian kipeät lihakset ja pitkittyneet kivut yms.

Tuntuisi, että useimmat ihmiset pystyvät tarkastelemaan asioita vain yhdestä näkökulmasta kerrallaan ja yleensä vain omastaan. Tässä yksi esimerkki mikä nousi mieleeni logoterapian opiskelun yhteydessä. Psykologi katsoo asioita psykologian kautta ja biologi biologian kautta, sosiologi ympärillä olevien ihmisten ja median luomien ehdollistumisen kautta. Kuten Maslow sanoi: ”Se joka on hyvä vasaran kanssa, tahtoo nähdä kaiken naulana”. Kaikki spesialisoituvat johonkin. Viktor Frankl kirjoitti todella hyvin: ”spesialisoitumisessa ei ole mitään pahaa. Pahaksi se muuttuu siinä, kun psykologi pyrkii selittämään koko todellisuuden omasta näkökulmastaan. Tämä ei ole enää psykologiaa vaan psykologismia. Biologi voi tehdä samoin ja väittää selittävänsä koko todellisuuden biologialla. Syntyi biologismi.”

Näyttäisi siltä, että on vaikeaa nähdä todellisuus monesta eri näkökulmasta ja ymmärtää, että kaikki ne ovat totta, mutta samalla vain osia totuudesta. Sisäiset asiat kuten ajatukset tunteet, ehkä jopa tietoisuus näyttäytyvät biologisina ilmiöinä joita voidaan mitata.