Seuraavaksi katsaus viiteen suureen linjaan mitä ravitsemuksessa on tällä hetkellä. Jokainen niistä on hyödyllinen ja antaa oman arvonsa kokonaisuuteen.

Käyn aihetta läpi tässä paitsi kokonaishyvinvoinnin, niin tällä kertaa myös rasvanpolton näkökulmasta. Esitän jokaisen linjan kohdalla lyhyesti perustan, nostan esille muutamia haasteita ja esitän näkemyksiä käytännön soveltamiseen.

Uusi työpaikka vapautuu. Yrityksen rekrytoinnista vastaavat henkilöstöihmiset alkavat pohtimaan uuden työntekijän rekrytoimista. Rekrytoinnin helpottamiseksi ja riskien minimoimiseksi mukaan hankkeeseen päätetään palkata rekrytoinnin ammattilainen.

Työpaikkaa mainostetaan useassa eri mediassa. Yritys saa määräaikaan mennessä useita satoja hakemuksia. Nyt alkaa se vaikein vaihe. Miten ihmeessä me valitsemme näistä kaikista hakemuksista sen kaikkein parhaimman?

Itse en ole rekrytoinnin kanssa ollut koskaan tekemisissä. Tai no, yhden kerran rekrytoin itselleni pomon. Tämäkin työhaastattelu käytiin viinilasien ääressä ja illallisen parissa. Mutta se siitä. En siis voi väittää, että olisin täysin selvillä rekrytoinnin ihmeellisestä maailmasta, mutta olen aika hyvin perillä siitä mitä tapahtuu yleensä rekrytoinnin jälkeen. Ja tätä yritän ihmetellä tässä kirjoituksessani.

Rekrytointiin uhrataan hirveästi aikaa ja monesti myös rahaa. Halutaan varmistaa se, että meille tulee töihin se kaikista parhain työntekijä. Kun työntekijä on sitten valittu alkaakin mielestäni yksi ihmeellisimmistä ihmisen aikaansaamista prosesseista. Monessa tilanteessa tämän uuden ihmisen perehdyttäminen jätetään täysin ala-arvoiseksi. Häneen ei enää kiinnitetä oikeastaan minkäänlaista huomiota. Hänen kehittämiseensä ei enää tunnu löytyvän resursseja vaan oletetaan, että nyt kaikki sujuu itsestään ja mietitään vain, että miten me saisimme tästä uudesta ”kultamunia munivasta hanhesta” kaiken mahdollisen irti.

Verrataanpa tätä samaa prosessia auton ostoon. Uutta autoa haetaan hartaasti. Eri merkkejä ja malleja käydään koeajamassa useampaan eri otteeseen kunnes löytyy se paras saatavilla oleva malli. Kuvittele, että olet juuri ostanut uuden kiiltävän Mersun. Jos tämä Mersu olisi nyt yrityksesi uusi työntekijä, niin lähtisitkö sinä ajelemaan tällä mersulla suoraan perunapellolle rallia, etkä pesisi etkä huoltaisi tätä autoa enää laisinkaan? Odottaisit vain, että jonain päivänä se sanoo sopimuksensa irti.

Voin aika suurella varmuudella väittää, että et toimisi näin. Vanhempien autojen kohdalla pitäisit huolta siitä, että autolle suoritetaan kunnon sisäänajo (perehdytys). Uudempien autojen kohdalla tästäkään ei tarvitse enää kuulemma huolehtia, kun autoihin on lisätty automaattinen sisäänajovaihe, jolloin moottorista ei saa kaikkia tehoja irti, vaikka kuinka yrittäisi. Pitäisikö kaikkiin uusiin työntekijöihin olla asennettuna myös tälläinen automaattinen perehdytysohjelmisto? Ensimmäiset 500 tuntia työntekijästä ei saa revittyä kaikkia tehoja irti vaan hänen pitää antaa sopeutua työhönsä pikkuhiljaa.

Moni voi nyt kuvitella, että ollaanpas me ihmiset eriskummallisia, kun me emme piittaa työntekijöistämme juuri laisinkaan, mutta autoja me pidämme kuin kukkia kämmenellä. Ei tämä asia aivan näin ole. Ihminen on siitä mielenkiintoinen kapistus, että aina kun kyse on toisesta ihmisestä nousee tällainen itsestäänselvyytenä pitäminen esille.

Miettikääpä kaikki aviossa tai seurustelusuhteessa olevat lukijat omaa suhdettanne ja erityisesti sen alkuaikoja. Me käytämme hirveän määrä energiaa, aikaa ja rahaa löytäkseemme sen ”oikean”. Sen kumppanin, jonka kanssa olla ja elää elämämme loppuun saakka. Mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun tämä rekrytointi on saatu päätökseen? Kun pappi sanoo aamenen tai olemme saaneet valloituksen kohteemme ensimmäisille tai toisille treffeille? Useimmilta meiltä katoaa kiinnostus ja toista osapuolta ei enää osata arvostaa laisinkaan niin paljon kuin ”rekrytointiprosessin” aikana.

Kuinka uein kuuleekaan tarinoita siitä miten avioliiton satamaan purjehtimisen jälkeen ”perehdytysjakso” on jäänyt kovin lyhyeksi ja nainen on alkanut muokkaamaan miehestään juuri sellaista ihanne miestään ja mies on alkanut taas hengailemaan poikien kanssa?

Miksi me toimimme näin? Onko syy siinä, että me tiedämme varmuudella sen, että Mersu ei kestä perunapellolla ajoa kovinkaan kauaa, mutta me emme voi sanoa varmuudella, että kuinka paljon ihminen kestää ennen loppuun palamistaan?

Me olemme tutkineet moottoreiden ja auton osien kestoa ja pystymme sanomaan kohtuullisella tarkkuudella mitä kukin osa kestää. Me emme kuitenkaan ole vielä kyenneet tutkimaan ihmisen henkistä ja fyysistä kestävyyttä niin tarkasti, että voisimme sanoa, että kun nyt rasitat tällä tasolla Pekan mieltä seuraavat 6 kk, 8 tuntia päivässä, niin tämän jälkeen Pekalla ”hajoaa pää”.

Me puhumme paljon ennaltaehkäisystä. Monet yrittävät oikeasti tehdäkin jotain tämän ennaltaehkäisyn eteen. Kaikki ymmärtävät ennaltaehkäisyn tärkeyden ja sanovat, että ennaltaehkäisy tulee loppujen lopuksi paljon edullisemmaksi kuin toteutuneiden seurauksien hoitaminen. Syy miksi sanat eivät johda tekoihin on siinä, että ennaltaehkäisyn vaikutuksia ei pystytä heti mittamaan eikä vaikutuksia näin osoittamaan toteen. Budjettileikkausten ja muiden vähennysten tulokset näkyvät heti taloudellisina säästöinä, mutta suurina tappioina vasta seuraavien hallituskausien tai tulevien toimitusjohtajien aikana. Enpähän ole itse siitä enää tuolloin vastuussa.

Keskustelin tässä muutama viikko sitten aiheesta erään kahvilassa tapaamani henkilön kanssa ja hän tiivisti nykytilanteesta oman näkemyksensä seuraavaan lauseeseen: ”Onko johtajien elämä tehty nykyään niin helvetilliseksi, että johtajiksi ei enää hakeudu täyspäisiä ihmisiä?”

Itse olen sitä mieltä, että johtajien elämä on varmasti tehty hankalaksi, mutta en silti usko tuota jälkimmäistä väitettä aivan suoralta kädeltä. Kentällä tarvitaan apua ja sitä me olemme tarjoamassa.

Kun aikoinaan aloin lukea ravintokirjoja, niin yhdessä kirjassa tohtori X sanoi, että syö näin.  Toisessa tohtori Y sanoi, että jos teet noin, niin kuolet. Tee siis näin. Mistä sen sitten tietää mikä on oikein?

Ruokavalio on kiinnostava aihe, sillä se on kaikille tärkeä ja jokapäiväinen asia.  Monia metodeja, näkökulmia ja tuotteita on tarjolla ja jokainen pitää usein itseään oikeana ja parhaana. Ajattelin tehdä katsauksen viiteen tällä hetkellä yleiseen metodiin ja heittää soppaan mukaan vielä muutama muukin.